◀ Etusivulle

TOIMITUSJOHTAJAN PALSTA   Tasavallan ensimmäinen joulu

Niin se vaan on ajan ratas taas lonksutellut vakaalla radallaan kohtaan, jossa vuosi alkaa kääntyä vastaansanomattomasti viimeisille metreilleen. Ajan kuluminen alkaakin olemaan niitä viimeisiä muuttumattomia asioita, joille onneksi ei edes ihminen mahda mitään. Tämän kevättiedotteen ilmestymisajankohta ajoittuu itsenäisyyspäivän ja joulun välimaastoon ja tämä toi ajatuksen selvitellä, miten Suomi vietti tasavaltansa ensimmäistä joulua sataseitsemän vuotta sitten. Suomen väkiluku tuolloin oli 3,1 miljoonaa ja heistä tuota joulua viettäneistä oli hengissä tilastokeskuksen mukaan (31.12.2022) 43 henkilöä. Kohta pari vuotta vanhan viimeisen löytämäni tilaston jälkeen tuo luku on varmasti pienentynyt merkittävästi. Molemmat jo kauan aikaa edesmenneet isovanhempani äitini puolelta, olivat hekin sattumalta syntyneet tuona vuonna, mummu helmikuussa ja pappa kesäkuussa.

Joulukuun lopulla juuri itsenäistyneessä Suomessa kärsittiin ensimmäisen maailmansodan ja kylmän kesän aiheuttamasta ruokapulasta. Elintarvikkeita kuten voita, sokeria, maitoa, leivästä ei riittänyt kaikille. Päivästä suuri osa meni ruuan jonottamiseen. Mustasta pörssistä sai samaan aikaan melkein mitä tahansa, mutta korkeat hinnat pitivät tarvikkeet tavallisen kansan ulottumattomissa. Joulukuussa 1917 elintarvikehallituksen tiedotuksissa kerrottiin jo nälänhädästä. Noin 800 000 ihmisen arvioitiin olleen tässä vaiheessa jo useita viikkoja ilman leipää ja viljaa.

Joulu oli muutenkin poikkeuksellinen, sillä joulurauhaa ei julistettu Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta jouluna 1917. Tähän oli syynä se, että Turussa, jossa miliisilakon aikana puhjennut laajamittainen ryöstely loppui vasta jouluviikolla venäläisen sotaväen puututtua tilanteeseen ja tämän vuoksi kaikkea yleistä kokoontumista välteltiin uusien levottomuuksien pelossa.

Toisin kuin Turussa, Helsingissä oli varsin rauhallista. Kaupat ilmoittivat joululahjavalikoimistaan. Suomalaisille maksukykyisille oli tarjolla leikkikaluja, urheiluvälineitä ja vaatteita. Pienemmällä rahalla sai kirjoitus- ja piirustustarvikkeita kirjakaupasta. Uutuuskirjoja ilmestyi joulumarkkinoille muun muassa Juhani Aholta, V. A. Koskenniemeltä, Joel Lehtoselta, Eino Leinolta ja Maila Talviolta. Kodakin valokuvauskoneiden vakuutettiin olevan niin helppokäyttöisiä, että lapsikin osasi ottaa niillä kuvia.

Kuten edellä todettu oli ruoka kirjaimellisesti kortilla. Perheenäidit joutuivat kokoamaan joulupöydän antimet niukoista valikoimista. Suomalaisista liki puolet oli joulukuussa 1917 leipäkorttiannosten varassa. Sokeria oli kaikilla saatavissa vain 500 grammaa kuukaudessa henkeä kohti. Maito ja liha kuuluivat säännöstelyn piiriin kaupungeissa. Kahvia oli kaupan, mutta sen hinta oli noussut monille liian korkeaksi. Maksukykyisille oli tarjolla myös kuivattuja hedelmiä ja omenia. Rahalla toki sai muitakin herkkuja.

Kaikkea tätä ajatellessa voi todeta, miten vaatimattomissa ja levottomissa tunnelmissa vietettiin joulua 1917. Mahtoiko kukaan tuolloin aavistaa, millaista tragediaa seuraavana jouluna tuoreeltaan muisteltaisiin? Ehkä tai ehkä ei, tätä ei hakuteoksetkaan, eikä tekoäly sentään kerro. Edellä olevaa taustaa vasten voidaan ajatella, että tänään elämme kuitenkin vakaassa ja turvallisessa maassa, jossa hätään joutuneita autetaan aivan eri tavalla, kuin reilut sata vuotta sitten olisi voitu haaveillakaan – varmasti edelleen on katvealueita, joita emme näe tai emme tahdo nähdä. Pidetäänpä ystävät edelleen silmät auki ja muistetaan ikiaikainen rakkauden kaksoiskäsky, toki muulloinkin kuin jouluna.

Omasta puolestani tahdon kiittää Turun paikallisosastoa hyvästä yhteistyötä sekä kaikista lahjoituksista, joita olemme jälleen Teiltä saaneet.

Nautitaan nyt joulusta ja jatketaan yhdessä eloa ja oloa taas tulevana vuonna.

Rauhaisaa joulua toivotellen Ville Viitanen